Kaksi miljardia, neljä, kuusi. Puolueet ovat kilvan nostaneet summia, jotka ne aikovat ensi vaalikaudella leikata valtion menoista. Näin sen jälkeen, kun valtiovarainministeriö arvioi valtiontalouden sopeuttamistarpeen olevan kuusi miljardia euroa.

Valtiovarainministeriön arviota kommentoineet ekonomistit ovat olleet erimielisiä siitä, onko leikkaustarve todella kuusi miljardia vai vähemmän. Monet taloustieteilijät, muun muassa Aalto yliopiston Sixten Korkman, ovat varoitelleet leikkaamasta liikaa liian vauhdilla. Liian kovat leikkaukset hyydyttäisivät investointeja ja kotimaista kysyntää. Ne hiljentäisivät kotimarkkinoita ja vähentäisivät verotuloja, on ollut monien arvio.

Itse en ole ekonomisti, mutta olen työssäni lastensuojelussa nähnyt, miten kovalla kädellä tehdyt leikkaukset tuovat vain hetken onnen. Ajan mittaan leikkaukset monesti lankeavat maksuun korkojen kera. Säästöjen vaikutukset pitäisikin selvittää. Ja noissa selvityksissä pitäisi katsoa kauemmas kuin vuoden tai viiden vuoden päähän.

Penäisinkin tähän maahan viisasta lapsellista talouspolitiikkaa.

Jos saisin päättää, satsaisin ennaltaehkäisyyn. Ongelmiin puuttuminen ennen kuin ne edes ovat totta, toimii niin terveydenhuollossa, mielenterveystyössä kuin sosiaalihuollossa. Kun toimitaan ajoissa, säästytään raskailta ja huomattavan kalliilta korjaavilta toimenpiteiltä – laitoshoidolta, lasten huostaanotoilta, syrjäytymiseltä, työelämän ulkopuolelle jäämiseltä…

Kuten olen aiemminkin todennut yksi huostaanotto ja laitoshoito maksaa noin 100 000 euroa vuodessa. Työelämän ulkopuolelle jäävä nuori taas tietää yhteiskunnalle noin miljoonan euron menetystä. Ei mitään pikkurahoja.

Voi myös miettiä, mitä niiltä opiskelujen ja töiden ulkopuolelle jääviltä nuorilta jää keksimättä, tekemättä ja luomatta. Kenties jopa niitä paljon kaivattuja uusia yrityksiä, innovaatioita, työpaikkoja.

Aikuisuuden perusta luodaan lapsuudessa ja nuoruudessa. Juuri siksi pieniin pitäisi satsata. Tämä ajatus ei ole mitenkään tuulesta temmattu, vaan se on todennettu monessa kansainvälisessä tutkimuksessa. Muun muassa taloustieteen Nobelilla palkittu James Heckman on laskenut, että lapsiin sijoitettu dollari tulee yhteiskunnalle kuusinkertaisena takaisin. Aika hyvä investointi.

Suomessa asuu vähän yli miljoona lasta. Vaaleissa päätämme muun muassa siitä, säästämmekö heillä, vai satsaammeko me heihin.