Itsenäisyyspäivän puhe Herttoniemen kirkossa

Juhlavieraat, hyvät herttoniemeläiset,

Tänä syksynä Suomessa on tapahtunut jotain surullista. Koskaan aiemmin en ole nähnyt, että maamme henkinen ilmapiiri olisi vajonnut näin alas. Koskaan ennen en ole nähnyt tällaista ajattelun ahtautta ja sydämen pienuutta.

Kyselyt ja tutkimukset osoittavat, että monet muutkin jakavat tämän näkemykseni.

Syksyn mittaan on paljastunut, että vaikka Suomi tunnetaan maailmalla koulutuksen mallimaana, niin sydämen sivistyksessä emme voi nyt esimerkkiä muille näyttää.

Keskustelun kulttuuri, sanan vastuu on nyt kateissa. Etenkin internetin keskustelupalstoilla ja sosiaalisessa mediassa satuttavat sanat viuhuvat. Siellä levitetään väärää tietoa, liioitellaan, väheksytään, valehdellaan, jopa uhkaillaan. Valitaan totuus, joka kulloinkin parhaiten sopii omaan arvomaailmaan.

Vastakkainasettelu on nyt lähes käsin kosketeltavaa. Jos jossain on mielenosoitus, vieressä pauhaa pian vastamielenosoitus.

Ilmiö ei ole uusi, mutta syksyn mittaan se on vain voimistunut. Turvapaikanhakijoiden lisääntynyt määrä on koventanut kielenkäyttöä entisestään. Eikä sana ole aina jäänyt pelkäksi sanaksi.

Minusta vihamielisten sanojen ja tekojen takana on yleensä pelko erilaisuutta kohtaan. Internet taas luo areenan vastuuttomalle sanankäytölle.

Siellä ihmiset voivat huudella herjauksiaan kohtaamatta vastapuolta kasvokkain. Ennen tämä ei ollut mahdollista. Kun toinen ihminen piti kohdata, joutui perustelemaan väitteensä. Jos perustelut ontuivat, menetti kasvonsa.

Kaikki meistä eivät ole vielä ymmärtäneet, että netissä pätevät aivan samat säännöt kuin oikeassakin elämässä.

Kun Herttoniemen kaduilla kävelee, tuntuu kuin olisi aivan eri maailmassa. Ihmiset tervehtivät toisiaan. Yhteiset asiat kiinnostavat suurinta osaa asukkaista. Täällä on tekemisen meininki. Yhdessä olemme puolustaneet koulua ja kirjelmöineet kaavaluonnoksista. Meillä on oma ruokaosuuskunta ja kirppispäivä. Herttoniemitalo kerää erilaisiin rientoihin, kerhoihin, koulutuksiin ja jumppiin väkeä sylivauvoista, teineihin ja ikäihmisiin.

Tällaisessa ympäristössä on hyvä kasvattaa lapsia ja nuoria, uusia sukupolvia.

Lopulta me aikuiset kuitenkin näytämme lapsille ja nuorille elämisen mallin. Me näytämme, miten kohtaamme muut ihmiset, millä tavoin keskustelemme, millaista tulevaisuutta rakennamme. Meidän aikuisten pitää miettiä, haluammeko me olla näille tulevaisuuden aikuisille hyvä vai huono esimerkki?

Suomessakin on nähty, mihin vastakkainasettelu voi pahimmillaan johtaa. Sisällissodan haavoja paranneltiin useita vuosikymmeniä. Tällä hetkellä yhteiskuntamme kahtiajakautuminen on jälleen uhka, joka tulisi pysäyttää.

Nyt pitää etsiä yhteisymmärrystä. Hyvät teot, sanat ja ajatukset synnyttävät lisää hyvyyttä. Aivan kuten pahuus kasvattaa pahuutta.

Kuten Martin Luther King on sanonut: ”Pahinta ei ole pahojen ihmisten pahuus, vaan hyvien ihmisten hiljaisuus.”

Meistä jokainen voi panna hyvän kiertämään.

Herttoniemessä on viime kuukausina tehty hyvää oikein urakalla. Järjestöt ja tavalliset ihmiset ovat organisoineet vaatekeräyksiä turvapaikanhakijoille. Ja tänäkin jouluna paikalliset äidit ovat keränneet joululahjoja varattomille perheille. Seurakunta on jakanut jo vuosia ruokaa vähävaraisille.

Hyvä voi olla jotain pienempääkin. Se voi olla vaikka hymy tai ystävällinen sana.

Hyvää itsenäisyyspäivää sekä onnellista joulun odotusta teille kaikille!