Pidetään lapsistamme ja nuoristamme huolta

Noin kahdeksalla prosentilla suomalaisista eli noin 440 000 ihmisellä tulot eivät riitä kohtuulliseen vähimmäiskulutukseen, ilmenee Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tuoreesta raportista.

Noin 12 prosenttia suomalaisista elää suhteellisessa köyhyydessä eli heidän tulonsa alittavat EU:n suhteellisen köyhyysrajan.

Tälläkin hetkellä Suomessa yli 150 000 lasta elää köyhyysrajan alapuolella. Samaan aikaan kun yleinen tulotaso on Suomessa noussut, on lapsiperheiden köyhyys moninkertaistunut. Vuonna 1995 köyhissä perheissä eli 52 000 alle 18-vuotiasta lasta. 2000-luvun alussa heitä oli 129 000 ja vuonna 2007 jo 151 000. Köyhissä perheissä elävien lasten määrä on kasvanut lähes kolminkertaiseksi.

Lapsiköyhyys on yleisintä yksinhuoltajaperheissä sekä perheissä, joissa lapset ovat alle kolmevuotiaita. Myös perheen koko vaikuttaa lapsen köyhyysriskiin.

Kansallisen liikuntatutkimuksen (2010) mukaan 200 000 lasta ja nuorta jää seuratoiminnan ulkopuolelle, vaikka he haluaisivat harrastaa liikuntaa nimenomaan urheiluseuroissa.

Pienituloisten lapsiperheiden arki onkin jatkuvaa ”kädestä suuhun” elämistä, jossa yllättävät menot ja tulojen pienentyminen voivat vaikeuttaa elämää huomattavasti.

Köyhä lapsuus on riski lapsen kasvulle ja hyvinvoinnille. Köyhyys voi vaikuttaa muun muassa terveys- ja hyvinvointikäyttäytymiseen sekä lapsen ja hänen vanhempiensa mielenterveyteen. Köyhyys aiheuttaa lapselle häpeää sekä monenlaisia ulkopuolisuuden ja osattomuuden tunteita. Lapsiperheköyhyyteen tuleekin vaikuttaa pikaisesti, jotta eriarvoisuus ei lasten välillä enää kasva.

Lapsen etu on huomioitava sekä arvioitava, kun tehdään poliittisia päätöksiä, joilla on vaikutusta lapsiin ja lapsiperheisiin. Päätösten tulee tukea lapsia ja lapsiperheitä. Nyt viimeaikaiset päätökset ovat ikävä kyllä monella tavalla lisänneet lapsiperheiden köyhyysriskiä sekä lasten eriarvoistumista.

Useimmat vanhemmat kantavat huolta vanhemmuudestaan riippumatta siitä, millainen perheen tulotaso on. Huoli jaksamisesta vanhempana on kuitenkin yhteydessä perheen tulotasoon.

Aikuisuuden perusta luodaan lapsuudessa ja nuoruudessa. Juuri siksi pieniin pitäisi satsata. Tämä ajatus ei ole mitenkään tuulesta temmattu, vaan se on todennettu monessa kansainvälisessä tutkimuksessa. Muun muassa taloustieteen Nobelilla palkittu James Heckman on laskenut, että lapsiin sijoitettu dollari tulee yhteiskunnalle kuusinkertaisena takaisin. Aika hyvä investointi.

Lasten ja heidän perheidensä hyvinvoinnin edistämiselle antaa suuntaviivoja myös YK:n lapsen oikeuksien sopimus, joka velvoittaa niin valtiota, kuntia, lasten vanhempia kuin muita heidän kanssaan toimivia aikuisia. Suomi on allekirjoittanut sopimuksen vuonna 1991. Sopimuksen mukaan jokaisella lapsella on oikeus hyvään elämään ja kaikki lapset ovat tasa-arvoisia. Sopimuksella taataan jokaiselle lapselle esimerkiksi oikeus sosiaaliturvaan ja kehityksensä kannalta riittävään elintasoon.

Johanna Laisaari
Mika Taberman
Pirjo Kivistö
Sinikka Vepsä
Hannele Siika-aho
Arzu Caydam-Lehtonen