Aiheet olivat tärkeitä ja ajankohtaisia. Ne herättivät paljon keskustelua meidän valtuutettujen kesken. Ylpeä siitä, että aiheista riitti keskustelua kaksi puoli tuntia ja keskustelun aikana tehtiin myös useampi ponsi.

Alla oma puheenvuoroni:

”Kiitos nuorille tärkeistä ja ajankohtaisista aloitteista. On hienoa, että nuorille tarjottuja osallisuudenmuotoja käytetään ja nostetaan esiin nuorille itselle tärkeitä asioita, joita meidän tulee edistää Helsingissä.

On äärimmäisen tärkeää keskustella juuri näistä aiheista. Kiitos erityisesti rohkeudesta nostaa esiin vakavia ja vaikeita aiheita, kuten koulukiusaaminen, väkivalta ja turvattomuus.

Ne ovat täällä valtuustossa puhuttaneet meitä valtuutettuja jo aiemmin, olemme itse tehneet samoista asioista aloitteita. Olenkin samaa mieltä teidän nuorten kanssa siitä, että nyt me tarvitsemme tekoja emme puheita.

Meillä on valmistunut kunnianhimoisia toimenpideohjelmia koskien koulukiusaamista sekä väkivaltaa aivan hetki sitten. Omaa aloitettani koskien nostin esiin muutama valtuustonkokous sitten, että nyt on erittäin tärkeää seurata, miten nämä ohjelmat jalkautuvat päiväkoteihin, kouluihin ja oppilaitoksiin. Meidän tulee seurata hyvin tarkasti, että ne todella vaikuttavat ja saavat muutosta aikaiseksi lasten ja nuorten arjessa.

Selvää on, että koulussa tapahtuvaan kiusaamiseen ja väkivaltaa on puututtava välittömästi ja se on tunnistettava. Jokaisella lapsella ja nuorella on oikeus turvalliseen ja terveelliseen oppimisympäristöön.

Huomioitavaa on, että ratkaisevaa ei ole mikä määritellään kiusaamiseksi koulussa. Oppilaan ihmisoikeus on, että kaikkeen huonoon kohteluun puututaan tehokkaasti. Tämä on opetuksen järjestäjän velvollisuus, joka ei ole harkinnanvarainen.

Turvallinen julkinen tila ja kaupunkiympäristö on mahdollistettava kaikille lapsille ja nuorille. Vastuu on meillä kaikilla aikuisilla, meidän tulee tarttua tähän aina, kun kiusaamista, häirintää tai väkivaltaa kohdataan, meidän tulee suojella ja turvata aina lapsia ja nuoria, meidän tulee olla myös esimerkkinä lapsille ja nuorille.

Avoimen keskustelun käyminen on tärkeää, jotta tietoisuus näistä asioista lisääntyy. Nyt tarvitaan tekoja tässäkin asiassa myös koulujen opetuksessa.

Turvalliseen kaupunkiympäristöön kuuluu toimiva valaistus varsinkin pimeinä aikoina.

Tärkeitä ovat myös turvalliset tilat, joissa lapset ja nuoret voivat viettää aikaa luotettavien aikuisten kanssa. On siis tärkeää, että kaupungissa on nuorisotiloja, asukastiloja ja harrastustiloja, joissa lapset ja nuoret voivat viettää vapaa-aikaa turvallisesti yhdessä.

On todella tärkeää ja suoranainen velvollisuus, että me aikuiset teemme Helsingistä viihtyisän, turvallisen ja yhdenvertaisen kaikille lapsille ja nuorille.”

Helsingin kaupungin valtuuston kokouksessa oli 17.2.2021 käsittelyssä vastaus aloitteeseeni koskien Aino Acktén huvilan tulevaisuutta.
Aloite herätti keskustelua, ponsia ja yhden hyvän jatkoaloitteen valtuustossa. Kävimme kokouksessa  tärkeää ja laajaa keskustelua historiallisista rakennuksista, niiden kunnostamisesta kaupunkilaisten käyttöön sekä naisten asemasta ja roolista Helsingin kaupungin historiasta.

Keskustelun päätteeksi jäi vahva tunne, että Aino Acktén huvilalle saadaan jatkoa ja ehkäpä myös Suomen historian jännille naisille museo tai näyttely.

Tässä puheenvuoroni valtuustossa:

”Kiitos vastauksesta aloitteeseeni.

Vastauksessa todetaan seuraavaa: tutkimuksessa on todettu, että ”…rakennuksen vaurioituminen on laaja-alaista, mutta eriasteista. Rakennus on saatettavissa kuntoon vain laajamittaisella peruskorjaamisella, jossa jo syntyneet rakenteiden vauriot poistetaan ja rakenteita muutetaan rakennusfysikaalisesti turvallisemmiksi. Oleellisena osana on rakenteiden kosteuskuormituksen pienentäminen.

Vastauksen mukaan rakennuksessa on toteutettu peruskorjaustoimenpiteitä 1980-luvulla sekä pienimuotoisempia korjaustoimenpiteitä 2000-luvulla, mutta ne ovat olleet korjaustarpeisiin nähden liian suppeita. Kokonaisvaltaista peruskorjausta ei rakennukselle ole tehty.

On todella surullista, että historiallisesti tärkeä rakennus on päästetty näin heikkoon kuntoon.

Vastauksen mukaan OmaStadi-hankkeen kautta tulleen ehdotuksen perusteella huvilan kunnostuksen suunnitteluun on varattu 100 000 euroa. Tällä summalla on teetetty laaja 20.10.2020 päivätty kuntotutkimus.

Pidän erikoisena, että OmaStadi-hankkeeseen kohdennetuilla varoilla, joilla käsitykseni mukaan piti saada jotain ekstraa alueiden asukkaille on tehty pelkkä kuntokartoitus eikä vastauksen perusteella siis suunnittelua?

Alueen asukkaiden tekemän Aino Acktén huvilaa koskevan OmaStadi- hankkeen suunnitelman tiivistelmässä todetaan: ”Tullisaaren puistoalueella oleva historiallinen Aino Acktén huvila pitää kunnostaa kasvavan Kaakkois-Helsingin kulttuuripaikaksi.”

Toivottavasti tämä on edelleen kaupungin tahtotila, vaikka museo-muotoisiksi kulttuuritilaksi ei Aino Acktén huvila kaupungin mukaan sovellu alueellemme.

Toivon myös, että Suomen historian jännille naisille jokin toinen arvokas paikka museolle tai edes näyttelylle. Ja todettakoon, että myös Itä-Helsinki ansaitsee museon.
Kannatan tehtyä pontta.”

Kuva: Sami Frank Muttilainen

Helsingin kaupungin valtuuston kokouksessa 17.2.2021 oli käsittelyssä vastaus aiemmin tekemääni aloitteeseen koskien koulussa tapahtuvan kiusaamisen ja väkivallan ennaltaehkäisyä.

”Kiitos vastauksesta tekemääni aloitteeseen koskien koulussa tapahtuvan kiusaamisen ja väkivallan ennaltaehkäisyä.

Kuten KASKOn vastauksessa todetaan, jokainen kiusaamistapaus on liikaa. Kaikilla koulutuksen järjestäjillä on velvollisuus varmistaa lapsille ja nuorille turvallinen oppimisympäristö. Kiusaamistapauksiin puuttuminen ei ole siis harkinnanvaraista, vaan koulujen ja oppilaitosten velvollisuus. Tämä on myös meidän aikuisten velvollisuus lapsia kohtaan.

Meillä kaikilla aikuisilla on vastuu siitä, että jokainen lapsi ja nuori voi käydä koulua turvallisesti Helsingissä.

Helsinki on lausunnon mukaan laatinut kunnianhimoisen kiusaamisen vastaisen ohjelman, joka on otettu käyttöön Helsingin kaupungin varhaiskasvatuksessa, kouluissa ja oppilaitoksissa. Tämä hienoa ja nyt on sitten erittäin tärkeää, että tämän kiusaamisen vastaisen ohjelman toimeenpanoa tehdään yhtä kunnianhimoisesti ja ennen kaikkea viipymättä.

Vastauksessa todetaan, että ohjelman etenemistä seurataan kaikissa palvelukokonaisuuksissa ja tilanteesta raportoidaan säännöllisesti kasvatuksen ja koulutuksen lautakunnalle.

Kysyisinkin apulaispormestari Pia Pakariselta, että miten tämä seuranta tehdään ja kuinka usein tästä raportoidaan KASKOlautakunnalle. Toivottavasti ainakin lukukausittain, jotta KASKOlautakunnan jäsenet pysyvät ajantasalla, kuinka tämä ohjelma jalkautuu kouluissa ja muissa toiminnoissa.

Varsinkin kun toimeenpanoa nyt  aloitetaan on tärkeää, että seuranta on tiivistä ja tukea toimeenpanoon on tarjolla KASKOn suunnalta.

Opetus- ja kulttuuriministeriö on myös juuri julkaissut laajan toimenpideohjelman kiusaamisen, väkivallan sekä häirinnän ehkäisemiseksi kouluissa ja oppilaitoksissa, jota on myös kunnissa syytä edistää.”

Toinen puheenvuoro saamaani vastaukseen:

”Kiitos apulaispormestari Pakarinen vastauksesta ja siitä, että ohjelma on jo lähtenyt käyntiin ja edistynyt kouluissa.

Koska tämä on nyt tilanne, niin seurantaa on siis mahdollista tehdä jo tämän lukukauden ajalta. On hyvin tärkeää saada tietoa KASKOlautakunnalle ja meille päättäjille, miten tämä ohjelma on jalkautunut ja vaikuttaa kouluissa.

Valtuutettu Niskanen nosti tärkeän asian esiin, meidän tulee puhua asioista niiden oikeilla nimillä, kiusaaminen ja väkivalta ovat eri asioita. Meidän on tästä syystä lisättävä koulun henkilöstön sekä oppilaiden ja opiskelijoiden ymmärrystä kiusaamisen ja väkivallan tunnistamisesta ja sen vaikutuksista.

Selvää on, että kiusaamisen lopettamiseksi ei ole yhtä patenttiratkaisua, siksi on varmistettava, että kouluissa on osaamista, moniammatillista tukea, aikaa ja resursseja.

Meidän täytyy pystyä puuttua lasten ja nuorten pahoinvointiin nopeasti ja matalalla kynnyksellä. Kiusaamiselle ja väkivallalle on oltava nollatoleranssi.

Jokaisella lapsella ja nuorella on oikeus koskemattomuuteen niin koulussa kuin muuallakin.”

Koulussa tapahtuvan kiusaamisen ja väkivallan ennaltaehkäisy Helsingissä

Kouluaikana tapahtuva kiusaaminen sekä väkivalta koskettaa liian monia helsinkiläisiä lapsia ja perheitä.

HELVARY (Helsingin Vanhemmat ry) nosti tällä viikolla kannanotossaan esiin yhdenvertaisuusongelman helsinkiläisissä kouluissa koskien kiusaamisen ja väkivallan ennaltaehkäisyä sekä näiden tilanteiden käsittelyä.

Kiusaamisen ja väkivallan ennaltaehkäisyn sekä kiusaamis- ja väkivaltatilanteiden ratkaisemisen osalta kouluissa näyttäisi olevan eritasoista osaamista, vaikka Kasvatuksen ja koulutuksen toimiala on julkaissut kiusaamisen vastaisen ohjelman.

HELVARYn kannanoton ja vanhempien viestien perusteella myös raha vaikuttaa siihen, millä keinoilla kiusaamiseen voidaan kouluissa puuttua. Saadut viestit paljastavat, että esimerkiksi Kiva koulu- menetelmän lisenssi maksaa 400 euroa eivätkä koulut itse pääsääntöisesti hanki lisenssiä. Osassa kouluista vanhempainyhdistys on maksanut lisenssin. Tämä on oppilaiden näkökulmasta yhdenvertaisuusongelma.

Koulukiusaaminen on lainsäädännön ja lapsen oikeuksien näkökulmasta lapseen kohdistuva ihmisioikeusloukkaus, johon julkisen vallan on suhtauduttava aina erityisen vakavasti.

Me allekirjoittaneet valtuutetut edellytämme, että KASKO selvittää, miten kaupungin kouluissa on sovellettu kiusaamisen vastaista ohjelmaa.
Onko ohjelman mukaiset säännöt laadittu kaikissa kouluissa?
Ovatko ne helposti myös huoltajien saatavilla esimerkiksi koulujen verkkosivuilta?
Ovatko suunnitelmat tehty yhdessä oppilaiden, henkilökunnan ja vanhempien kanssa?

Tämä on tehtävä pikaisesti, jotta voimme taata yhdenvertaisuuden kaikille oppilaille.

Tein valtuustoaloitteen Aino Acktén huvilaa koskien. Kokouksen aikana tuli aloitteelle laaja kannatus yli puoluerajojen, joten jätin aloitteen kokouksen aikana.

Aino Ackten huvilasta Suomen historian jännien naisten elävä museo!

OmaStadi -hankkeen puitteissa toteutettava Tullisaaressa sijaitsevan Aino Acktén huvilan kunnostamisselvitys on käynnissä. Tarkoituksena on laatia rakennukselle korjaus- ja rahoitussuunnitelma, jotta huvila saadaan käyttökuntoon.

Huvila on osa Suomen naisten historiaa. Kun Maria Pettersson äskettäin kokosi historian jännien naisten tarinoita yhteen kirjaan, herätti se valtavasti kiinnostusta. Naisten historia on elävän elämän historiaa.

Esitämme, että selvitetään mahdollisuudet perustaa huvilaan Suomen jännien naisten museo. Rakennus voisi toimia monikäyttöisenä kohteena, joka sekä kiehtoisi matkailijoita että olisi kulttuurielämän käytössä vaikkapa kamarikonserttisalina.

Esimerkiksi koululaisten kevätretket voisivat suuntautua Tullisaaren kauniiseen ympäristöön, ja samalla he voisivat saada näkymän Suomen historian vähemmän tuttuun puoleen.

Korjaussuunnitelmassa kannattaa tietysti ottaa huomioon myös mahdollisuudet ravintola- ja kokouskäyttöön.

Aino Ackten huvila olisi erinomainen mahdollisuus koota Suomen historian jännät naiset yhteen. Oletteko kuulleet laivanvarustaja Bona Kellgrenistä? Entä muun muassa Nuorsuomalaista naisklubia perustamassa olleesta Maissi Erkosta? Pelastusarmeijan uranuurtaja Alva Forsiuksesta? Heidän tarinoitaan ei kannata museoida, vaan ottaa ne osaksi kaupungin elävää ja jatkuvasti muuttuvaa historiaa.

Me allekirjoittaneet valtuutetut esitämme, että Aino Acktén huvilasta tehdään Suomen historian jännien naisten elävä museo.

Hienoa, että Rinteen hallitus on hallitusohjelmassaan nostanut keskiöön lapsioikeuspohjaisen lapsistrategian. Sille on suuri tarve.

Lapsen oikeuksien komitea on todennut, että Suomesta puuttuu kattava lapsipolitiikan koordinaatio. Lapsen oikeuksien komitea on korostanut, että lapsen oikeuksien sopimuksen täytäntöönpano edellyttää laajaa koordinointia eri toimijoiden välillä.

Eriarvoisuus on lisääntynyt Suomessa vuosikymmenien ajan. Tällä hetkellä osalla väestöstä ei ole näköaloja tyydyttävään elämään. Myös lasten, nuorten ja lapsiperheiden välinen eriarvoisuus on lisääntynyt.

Pienituloisuuden ja köyhyyden lisääntyminen pikkulapsiperheissä on tosiasia. Suomessa yli 100.000 lasta elää köyhässä perheessä.

Fyysisten sekä mielenterveyden häiriöiden ja sosioekonomisen aseman väliset yhteydet on tutkimuksissa todennettu. Sosioekonomiset terveyserot ovat havaittavissa jo varhaislapsuudessa. Pienimmillään ne ovat kouluikäisillä, mutta voimistuvat taas teini-ikäisten keskuudessa.

Sosiaalinen eriarvoisuus – aineellisten, kulttuuristen, tiedollisten ja sosiaalisten voimavarojen epätasainen jakautuminen – on avainasemassa pohdittaessa yhteiskunnan keinoja edistää lasten fyysistäkin hyvinvointia.

Eriarvoistumisen ehkäisemiseen pitää panostaa voimakkaasti jo varhaislapsuudessa ja peruskoulussa. Koulutus on tärkeässä asemassa, kun pyritään vaikuttamaan lasten ja nuorten tulevaisuuteen ja yhdenvertaisiin mahdollisuuksiin.

Hyvinvointivaltion universaalien palvelujen, kuten varhaiskasvatuksen ja koulun, perhevapaiden ja perhepoliittisten etuisuuksien, tasokkaan terveydenhoidon, ylläpito ja kehittäminen antavat lapsille tasa-arvoisia mahdollisuuksia turvalliseen arkeen, sosioekonomisista lähtökohdista riippumatta. Näihin meidän tulee panostaa eikä suinkaan säästää. Lapset ja nuoret ovat tulevaisuus ja heihin meidän tulisi sijoittaa. He eivät ole kuluerä, joista voi säästää.

Lapsi-, nuoriso- ja perhepolitiikka on Suomessa hajanaista, sirpaleista ja epäjohdonmukaista.

Poliittisista päätöksistä puuttuu hyvin usein lapsivaikutusten arviointi, jolloin päätöksentekijöillä ei ole mitään tietoa siitä, kuinka heidän tekemänsä päätökset vaikuttavat niiden kohteen oleviin lapsiin, nuoriin ja lapsiperheisiin. Eikä alkuarvioinnin puutteen vuoksi myöskään vertailevaa arviointia voida tehdä.

Tosiasia on se, että viime vuosina tehdyt leikkaukset ja säästötoimenpiteet ovat monesti kohdistuneet samoihin ihmisryhmiin ja näin kerrannaisvaikutukset ovat suuria.

Suomi tarvitsee siis pikaisesti lapsioikeuspohjaisen strategian, jotta saamme lapsi- ja perhepolitiikan johdonmukaiseksi tukemaan lasten ja nuorten kasvua ja kehitystä.

Nuorisopsykiatrian lähetemäärät ovat kasvaneet Helsingissä kuten myös Turussa. Nuorisopsykiatrian yksiköissä ympäri maata on paljon potilaita ja niiden kuormitus on ollut suurta jo pitkään. Tämä koskee myös helsinkiläisiä nuoria hoitavaa yksikköä.
Turussa nuorisopsykiatrian jonoja on lyhennetty tarjoamalla matalan kynnyksen apua nuorille jo kouluissa. Saadut tulokset ovat lupaavia.

Nuorten hoidon kannalta on hyvä, että heillä on mahdollisuus saada apua matalalla kynnyksellä koulupäivän aikana. Jatkossa helsinkiläisten koulujen tulisi olla hyvinvoinnin ja osaamisen keskuksia, jossa opettajien tukena ja oppilaiden apuna koulun arjessa olisi käytössä monialainen ammattilaisten joukko.

Me allekirjoittaneet valtuutetut pyydämme, että Helsingin kaupunki selvittää mahdollisuutta palkata yläkouluihin sairaanhoitajia yhteistyössä HUSin nuorisopsykiatrian osaston kanssa.

Arvoisa puheenjohtaja ja hyvät valtuutetut,

KASKOn luottamushenkilönä, HELVARYn johtokunnan jäsenenä ja Suomen Vanhempainliiton puheenjohtajana on itselleni tullut useiden vuosien aikana selväksi, kuinka laajasta asiasta on kyse, kun puhutaan sisäilmaongelmista.

Vanhempien viestejä tulee tasaisesti varmasti meille kaikille, viestien perusteella ongelmia sisäilmaa liittyen on monenlaisia, ne liittyvät päiväkotien ja koulujen siivoukseen, kunnossapitoon, ilmastointiin ja sen käyttöön, remontteihin, lasten määrään ja sitten vakaviin sisäilma- ja jopa homeongelmiin.

Koulujen ja päiväkotien huono sisäilma heikentää päivittäin monen lapsen ja nuoren sekä heidän kanssaan työskentelevien aikuisen terveyttä ja hyvinvointia myös Helsingissä.

On todettava, että kansallinen lainsäädäntömme edellyttää päiväkotien, koulujen ja oppilaitosten olevan terveellisiä lapsille ja nuorille sekä niissä työskenteleville aikuisille.

Lasten perus- ja ihmisoikeudet, kuten oikeus opetukseen ja parhaaseen mahdolliseen terveydentilaan, eivät toteudu itsestään. Helsingissä tarvitaan tässä tilanteessa lasten oikeuksien aktiivista ja jatkuvaa toimeenpanoa sekä riittäviä voimavaroja oikeuksien toteuttamiseen, kuten rahaa ja työntekijöitä rakennusten korjaamiseen ja uudisrakentamiseen.

Lapsia koskevissa päätöksissä on otettava huomioon lapsen etu. Tämä on vahva velvoite, jota ei voida sivuuttaa Helsingissä sisäilmaongelmia ja niiden seuraamuksia ratkottaessa.

Lasten yhdenvertainen oikeus opetukseen ja terveyteen ei Helsingissä toteudu, kun iso osa helsinkiläisistä lapsista opiskelee sisäongelmaisissa rakennuksissa ympäri kaupunkia.

Helsingin tulee korjata sisäilmaongelmaiset tilat viipymättä, jotta lasten oikeudet terveelliseen oppimisympäristöön toteutuvat. Näihin korjauksiin on Helsingillä varaa ja näihin meidän yhteisiä verovarojamme tulee käyttää.

Kysyisin apulaispormestari Sinnemäeltä, miten tämä lapsen oikeuksia vaarantava koko kaupunkia koskeva sisäilmaongelma ratkaistaan nopeammassa aikataulussa?

Maakunnallista perhekeskustoimintamallia perheiden tueksi kehitetään Lapsi- ja perhepalvelujen muutosohjelmassa (LAPE).

Perhekeskustoimintamallin suunnittelussa on huomioitu ja parannettu toimintatapoja, jotka mahdollistavat perheiden arjen tukemisen entistä paremmin. Ajatuksena on, että perhekeskukset  luovat myös perheiden keskinäiselle vuorovaikutukselle nykyistä toimivammat edellytykset. Useita palveluja samanaikaisesti tarvitsevalle perheelle nimetään oma perheen palvelukokonaisuudesta vastaava työntekijä, joka huolehtii palvelujen koordinoinnista ja tukee perhettä pitkäjänteisesti.

Tämä kuulostaa hyvältä ja toiminee pienten lasten kohdalla, jos perhekeskukset esimerkiksi rakennetaan vahvasti neuvolan ympärille? Ongelman muodostanee tähän varhaislapsuutta ja perhettä tukevaan malliin toisaalla tehtävät suunnitelmat neuvoloiden organisoimisesta palveluseteleiden avulla?

Itse olen ollut koko ajan vahvasti sitä mieltä, että jatkossa tulevassa sivistyskunnassa kouluikäisten lasten osalta KOULUN tulisi olla se hyvinvointikeskus, joka tukee jokaisen lapsen kasvua ja kehitystä.

Näiden sote ja maakunta uudistusten jälkeenkin koulu tavoittaa lähes koko ikäryhmän, koulut jäävät kuntaan ja niiden ympärille olisi siis luonnollista sekä toimivaa rakentaa lasten ja nuorten hyvinvointia vahvasti ja moniammatillisesti tukeva arki ja oppimisympäristö. Samalla monen lapsen sekä nuoren tarvitsema moniammatillinen tuki olisi helposti heidän käytettävissään, kun se olisi luontevasti saavutettavissa koulun seinien sisällä.

Lasten ja nuorten ennaltaehkäisevän hyvinvoinnin edistäminen laajalla asiantuntijaryhmällä koulussa toisi lasten ja nuorten lisäksi koulun opettajien käyttöön ja tueksi sosiaalisen, pedagogisen, fyysisen ja psyykkisen asiantuntijuuden.

Palaan jälleen samaan ainaisaiheeseen lomia ja Helsingin kaupungin tiloja koskien. Sähköpostini täyttyy (kuten varmaan muidenkin) harrastusseura aktiivien viesteistä, kun mm. kouluihin ei pääse harrastamaan joululoman aikana. Aika monet lapset eivät ole matkoilla eikä kaikilla vanhemmilla ole lomaa, lasten arki siis jatkuu lomasta huolimatta hyvin samanlaisena. Ja kun säätkin ovat mitä ovat, ei ulkoliikuntakaan ole mahdollisuus. Tästä syystä olisi tärkeää, että seuroilla olisi mahdollisuus jatkaa myös lomien aikana harrastustoimintaansa ja näin lapset pääsisivät harrastamaan, liikkumaan, leikkimään myös lomiensa aikana.

Helsingissä on menossa monenlaista projektia tilojen saatavuuden lisäämiseksi ja niiden käyttämisen helpottamiseksi. Pilotiksi tulisi nostaa tämä jokavuotinen ongelma.

Tähän on varmasti mahdollisuus saada muutos toimialojen välisellä yhteistyöllä, jotta lapsille ja nuorille voidaan tarjota harrastamisen mahdollisuutta myös lomien aikana.

Tärkeää on, että lapsilla ja nuorilla on mielekästä toimintaa silloinkin, kun he ovat lomalla ja vanhemmat ovat töissä.