Helsinki satsaa kasvatukseen ja koulutukseen

Helsingin kaupunkistrategia ”Maailman toimivin kaupunki” oli syyskuussa valtuustossa käsiteltävänä.

Strategiassa on linjattu erittäin selvästi, että Helsinki satsaa tulevina vuosina entistä enemmän kasvatukseen ja koulutukseen.

Keskeisiä kasvatuksen ja koulutuksen toimialan tavoitteita ovat maksuton varhaiskasvatus sekä myönteisen erityiskohtelun rahan lisääminen. Näillä linjauksilla saadaan vähennettyä lasten eriarvoisuutta ja turvattua hyvä lapsuus helsinkiläisille lapsille.

Varhaiskasvatuksen puolelta tärkeitä linjauksia ovat strategiassa myös ne, ettei Helsinki edelleenkään rajaa subjektiivista oikeutta varhaiskasvatukseen tai puutu aikuisten ja lasten väliseen suhdelukuun. Toisin sanoen, päiväkotien ryhmäkoko ei kasva tulevan strategiankauden aikana.  Tämä on selvästi lasten edun mukainen linjaus ja tukee lasten oikeutta laadukkaaseen varhaiskasvatukseen.

Tärkeänä startegisena tavoitteena on taata Helsingissä lapsille ja nuorille turvalliset ja terveelliset oppimisympäristöt ja tämän asian hoitaminen pitää aloittaa heti.

Strategian yksi lasten yhdenvertaisuutta lisäävä asia on harrastuksen mahdollistaminen jokaiselle lapselle ja nuorelle.

Ensiarvoisen tärkeää on myös se, että Helsinki pystyy tarjoamaan jatkossakin jokaiselle nuorelle peruskoulun jälkeen jonkin opiskelupaikan. Tämä estää nuorten syrjäytymistä ja eriarvoistumista.

Tutkitustikin koulutusinvestoinnit ovat yksi tärkeimmistä keinoista torjua kaupunginosien jakautumista hyviin ja huonoihin alueisiin. Helsingissä pitää määrätietoisesti taistella kasvatuksen ja koulutuksen avulla segregaatiota ja syrjäytymistä vastaan.

On kuitenkin muistettava, että hienot strategiset tavoitteet voidaan saavuttaa vain niin, että koulutuksesta ei säästetä tällä valtuustokaudella. Kasvatuksen ja koulutuksen toimialaa koskevat strategian kirjaukset merkitsevät enemminkin lisäresurssien tarvetta.


Esittelypuheeni SDP Helsingin piirikokouksessa 8.5.2017

Arvoisat piirikokousedustajat

Olen opettanut lapsilleni, että joukkuepelissä kannustetaan ja tuetaan omia. Vastustajaa ei haukuta eikä tuomareita arvostella. Sellaista joukkuehenkeä haluan olla luomassa myös demareissa. Haluan, että tämä joukkue pelaa samaan maaliin. Siksi olen täällä tänään ehdolla apulaispormestariksi.

Olen 43-vuotias varatuomari, yhdistysaktiivi ja kolmen ihanan lapsen ja nuoren äiti. Olen mukana asuinalueeni Herttoniemen asukastoiminnassa, Helsingin vanhemmat ry:n johtokunnassa ja Suomen Vanhempainliiton puheenjohtaja. Teen töitä lapsioikeusjuristina Vantaan kaupungin lastensuojelussa ja olen mukana Lapsioikeusjuristit ry:n hallituksessa sekä luottamustehtävässä seurakuntayhtymässä.

Haluan tehdä kotikaupungistamme entistä iloisemman, sellaisen, joka kunnioittaa joka ikistä helsinkiläistä.

Liikunta- ja nuorisolait velvoittavat tarjoamaan kuntalaisille hyvinvointia ja harrastusmahdollisuuksia, huolehtimaan heidän osallisuudestaan, vahvistamaan yhteisöllisyyttä sekä tukemaan nuorten itsenäistymistä ja toimintaa kansalaisyhteiskunnassa. Nämä ovat erinomaisia tavoitteita ja näistä aion huolehtia.
Hakemani tehtävä on vastuullinen, mutta uskon kokemukseni antavan hyvät eväät sen hoitamiseen.

Työssäni Vantaan lastensuojelussa olen nähnyt, miten suuri merkitys nuoriso-, kulttuuri- ja liikuntapalveluilla voi olla. Nuorelle ja lapselle ne voivat olla se yksi ainoa asia, joka kantaa, kun elämä on muuten raskasta ja vaikeaa. Haluan pitää huolta siitä, että ihan kaikilla helsinkiläisillä on mahdollisuus harrastaa. Kaikkialla Helsingissä pitää olla yhtäläinen mahdollisuus mukavaan liikuntaan ja luovaan toimintaan. Perhetausta, varallisuus tai asuinpaikka eivät saa olla esteenä.

Mitä tämä tarkoittaa käytännössä? Korkean työttömyyden alueet on nostettava etusijalle. Kouluja ja muita julkisia tiloja voidaan avata seuroille ja yhdistyksille. Nuorisotoimen ja kolmannen sektorin yhteistyötä täytyy vaalia. Koulupäivien yhteyteen pitää lisätä nuorten ja lasten toivomaa harrastustoimintaa ja kaikki osallistumisen esteet poistaa.

Olen iloinen siitä, miten viime valtuustokaudella demarien johdolla on edistetty helsinkiläisten vanhempien osallisuutta opetustoimessa ja varhaiskasvatuksessa. Esimerkiksi Helsingin vanhemmat ry HELVARY on puolustanut lähikouluja ja alueiden yhdenvertaisia oikeuksia. Minulla on ollut ilo olla mukana niin koko kaupungin vanhempien rintamassa kuin sitä tukemaan lähteneessä puolueessa. Töitä on tehty ja tulokset näkyvät.

Kunnassa pitkään työskennelleenä tiedän myös, että työntekijöiden jaksaminen ja oikea resursointi ovat olennaisia kysymyksiä. Poliittisilla päätöksillä on ratkaiseva merkitys, mutta tärkeää on myös osaava johtaminen.

Kiitos.


Kiitos!

Kiitos kaikille avusta, tuesta ja luottamuksesta vaalikampanjani aikana. Ja ennen kaikkea kiitos kaikille minua äänestäneille kaupunkilaisille. Ensikertalaiselle äänimäärä oli loistava. Tuntuu hienolta, että saimme yhdessä aikaan näin hyvän vaalituloksen. Se riitti ensimmäisen varavaltuutetun paikkaan.
On hienoa olla mukana rakentamassa oikeudenmukaisempaa, yhdenvertaisempaa ja lapsiystävällisempää Helsinkiä kaikille meille!

Johanna


Oma koti, bussipysäkki ja metsäpolku

Oma koti, jossa on riittävästi neliöitä, ja ikkunasta näkyy muutakin kuin vastakkaisen talon seinä. Bussi-, metro- tai raitiovaunupysäkki on kävelyetäisyydellä. Myös ruokakauppa, koulu, päiväkoti, kirjasto ja terveysasema ovat kohtuullisen matkan päässä. Ja kaikki tämä olisi mahdollista myös sairaanhoitajille, kaupan myyjille, huoltomiehille… Siinä minun unelmani helsinkiläisestä asumisesta.

Helsingin Sanomien viimevuotisten laskelmien mukaan keskituloisen kerrostalossa 60 neliön omistusasunnossa asuvan helsinkiläissinkun tuloista 60 prosenttia menee asumiseen, tamperelainen selviää 40 prosentilla. Omistamassaan 90 neliön kerrostalokodissa asuvan kahden vanhemman keskituloisen lapsiperheen asumismenot ovat Helsingissä hieman yli 40 prosenttia ja Tampereella hieman alle 30 prosenttia. Minusta erot ovat huikeita.

Vuokralla asuvista suomalaisista 60 prosenttia saa asumistukea. Helsingissä tuen saajien osuus on vielä tätäkin suurempi.

Näistä luvuista ei voi vetää kuin yhden johtopäätöksen: asuminen on Helsingissä liian kallista.

Tavallisesti poliitikot tarjoavat ratkaisuksi asumisen kalleuteen asuntorakentamisen määrän lisäämistä. Lisärakentaminen varmasti on yksi hyvä keino laskea asumisen hintaa. Muitakin keinoja on: Kaupunki voi tutkailla tonttimaan hintaa ja vuokratasoa. Rakentamisen normien ja rajoitusten höllentämistä pitäisi puntaroida. Tarvitseeko jokainen asunto autopaikan?

Uudet asunnot pitää aina rakentaa jonnekin. Usein vastakkain asetetaan vanhojen asuinalueiden täydennysrakentaminen ja viheralueille rakentaminen.

Minusta tällainen vastakkainasettelu on vaihtoehdottomuuden politiikkaa. Toisenlaisiakin valintoja voi tehdä.

Voisiko entistä enemmän hyödyntää jo olemassa olevaa rakennuskantaa? Voisiko tyhjillään oleviin toimistotaloihin remontoida koteja. Entä voisiko 60- ja 70-lukujen lähiöiden taloyhtiöitä kannustaa rakentamaan vanhan päälle lisäkerroksia? Näinhän on tehty muun muassa Myllypurossa.

Entä voisiko rakentamista ohjata vanhoille vajaakäytöllä oleville teollisuusalueille? Esimerkiksi Herttoniemen teollisuusalueella on paljon autokauppoja. Nelipyöräisten hankkiminen ei ole päivittäistä puuhaa, joten autokaupat voisivat sijaita hieman kauempana Helsingin keskustasta. Teollisuusalueille rakentamista pohtiessa voisi myös miettiä, mahtuisivatko työpaikat ja asunnot samalle alueelle. Ulkomailla on onnistuneita esimerkkejä siitä, miten pienet teollisuuslaitokset ja asunnot nököttävät saman kadun varrella vierekkäin.

Uutta rakentaessa pitää myös muistaa ne palvelut. Liian paljon on nähty esimerkkejä asuinalueista, jotka ovat saaneet päiväkodit ja koulut vasta vuosien päästä.

En vastusta kategorisesti täydennysrakentamista, mutta en lämpene rakentamiselle, joka tuhoaa asuinalueiden omaleimaisuuden. Esimerkiksi Länsi-Herttoniemen täydennysrakentamisehdotukset ovat olleet väliin pöyristyttäviä. Mahdollisen uuden pitää kunnioittaa jo olemassa olevaa. Eheitä mietittyjä kokonaisuuksia ei pidä mennä rikkomaan.

Tahdon myös säilyttää niitä kaupungin vihreitä plänttejä, lähiluontoa. Aikuisille lähiluonto on virkistäytymisen paikka ja lapsille mielikuvitusta kutkuttava leikkipaikka, joka kerta erilainen ihmeiden maa.


Ennakkoäänestys alkaa huomenna 29.3.

421 Johanna Laisaari (sd)

Minua voit äänestää numerolla 421. Olen ehdolla Helsingin valtuustoon pitääkseni pienten puolta.

 

 

 

Keskeisimpiä tavoitteitani Helsingissä ovat:

  • Varhaiskasvatus kuntoon. Päivähoidon ryhmäkoille pitää asettaa katto. Subjektiivinen päivähoito-oikeus täytyy säilyttää Helsingissä vastaisuudessakin.
  • Hyvä koulu kaikille. Kaupungin pitää taata, että lapsille ja nuorille riittää hyviä kouluja ihan kaikkialla Helsingissä.
  • Koulujen sisäilmaongelmat korjattava. Lapsilla ja nuorilla on oikeus turvalliseen oppimisympäristöön.
  • Harrastus kaikille halukkaille. Jokaiselle lapselle on turvattava mahdollisuus ainakin yhteen harrastukseen. Kaupungin pitää tukea taidekasvatusta ja urheiluseurojen junioritoimintaa.
  • Riittävästi kohtuuhintaisia koteja. Myös pienipalkkaisella pitää olla varaa asua Helsingissä.

 


Vanhemmille annettava mahdollisuus vaikuttaa

Kuluvalla vaalikaudella on tehty paljon sellaisia kouluja koskevia päätöksiä, joiden osalta vanhemmat ovat kokeneet jääneensä ulkopuolisiksi. 

Meillä vanhemmilla on kokemusta siitä, että opetusviraston toimintaan on vaikeaa vaikuttaa. 
 
Nyt vaalien alla keskustelu tästä aiheesta on entisestään lisääntynyt. Helsingin vanhemmat ry HELVARY, jonka johtoryhmään kuulun, otti viime viikolla julkisesti esille vanhempien vaikuttamisen rakennetut käytännöt Helsingissä.

Kouluasiat valmistellaan hyvin pitkälti virastovetoisesti ja korkeintaan koulujen johtokuntia osallistaen. Tärkeät asiat tulevat vanhemmille eteen niin, että asiaan tutustumiseen ja mahdolliseen vaikuttamiseen on aikaa noin viikonlopun ja yhden arkipäivän verran. Tämä on äärimmäisen lyhyt aika tavalliselle kuntalaiselle tutustua ja pyrkiä vaikuttamaan asioihin.

Saamieni viestien ja käymieni keskusteluiden perusteella vanhemmat ja vanhempainyhdistykset kokevat suurta osattomuutta opetushallinnon edessä. Tähän opetusviraston toimintamalliin on luvattu muutosta, mutta toistaiseksi juuri mitään ei ole tapahtunut.

Kodin ja koulun välisessä yhteistyössä on HELVARYn tietojen mukaan koulu- ja aluekohtaista vaihtelua. On alueita, joilla koulun ja kodin yhteistyö toimii, ja parhaimmillaan tämä tuottaa alueella suurta lisäarvoa. Koulujen ohjaus vanhempien osallistamiseen on kuitenkin monella alueella selvästi riittämätöntä. Vanhempien osallisuutta ei vieläkään osata nähdä voimavarana. 
 
Vanhempien asiantuntemusta pitää voida hyödyntää nykyistä paremmin. On kehitettävä menettelytapoja ja toimintamalleja, joilla yritetään saada vanhemmat kaikilta alueilta mukaan lastensa asioiden hoitoon. On tärkeää, että kaikilla olisi mahdollisuus osallistua helposti ja matalalla kynnyksellä. Vanhemmat olisivat loistava voimavara sekä kouluille että opetusvirastolle, jos ja kun yhteistyö saataisiin sujumaan.

Lapsioikeusjuristina en malta olla mainitsematta, että olennaisinta olisi saada oppilaat itse mukaan heitä koskevien päätösten tekoon. Oppilaskuntien kuuleminen ei ole riittävä toimenpide. Haluankin olla mukana tekemässä kuuntelevaa koulutuspolitiikkaa. Sellaista, jonka korvat ovat auki asiantuntijoiden ja virkamiesten lisäksi lapsille, vanhemmille ja alueiden aktiiveille. Hiljaisina pysyvien kuulemiseksi on nähtävä vaivaa, sillä kaikkien asianosaisten kuuleminen synnyttää luottamusta, legitimaatiota ja tyytyväisyyttä. 

Tasa-arvo on meidän kaikkien asia vuoden jokaisena päivänä

Minna Canthin ja tasa-arvon päivä on itselleni tärkeä juhlapäivä. Se on ensimmäinen naiselle nimetty liputuspäivä Suomessa.

Canth oli edelläkävijä sekä koulutuksen että naisten aseman kehittämisessä. Hänen teemansa ovat edelleen ajankohtaisia. Kunnallisessa päätöksenteossa erityisesti koulutus on keskeisessä roolissa. Myös perhepalvelut, asunto- ja liikennepolitiikka vaikuttavat olennaisesti naisten mahdollisuuksiin toimia yhteiskunnassa.

Tasa-arvossa on viime kädessä kysymys ihmisten välisestä kommunikaatiosta. Siitä, miten näet minut ja minkälainen meidän keskinäinen suhteemme on. Pohjimmiltaan siinä mitataan, pidämmekö toisiamme ensisijaisesti ihmisinä vai ulkoisten ominaisuuksienme edustajina. Ei se sen kummempaa ole. Jos juutumme stereotypioihin, jäämme paitsi suuresta osasta inhimillisyyden kirjoa.

Haluan toimia politiikassa siksi, että pienimpienkin ääni tulee kuulluksi. Meidän on nähtävä laajemmin, ymmärrettävä toisiamme enemmän, ja muistettava, että politiikka on nimenomaan yhteisten asioiden hoitamista.


Lapsivaikutusten arvioinnilla parempia päätöksiä!

Helsingistä pitää tehdä entistä lapsiystävällisempi kaupunki.

Yksi iso askel päätöksenteon osalta on ryhtyä tekemään lapsia koskevien päätösten valmisteluvaiheessa lapsivaikutusten arviointi. Tällaisissa päätöksissä on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu. Lapsivaikutusten arvioinnilla selvitetään, miten päätös voidaan toteuttaa lapsen edun mukaisesti eli lapselle parhaalla mahdollisella tavalla. YK:n lapsen oikeuksien sopimus ja siinä turvatut lapsen oikeudet muodostavat perustan lapsivaikutusten arvioinnille.

Lapsiin kohdistuvien vaikutusten ennakkoarviointi on paras tapa tarkastella lasten ja lapsiperheiden hyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä kokonaisuutena. Lapsiin kohdistuvien vaikutusten arvioinnissa tarkastellaan, miten lapsi otetaan huomioon erilaisissa kunnallisissa toimenpiteissä ja päätöksissä. Millaisia vaikutuksia päätökset aiheuttavat? Millainen tieto lapsista ja päätösten vaikutuksista heihin on päätöksenteon taustalla? Arvioinnin peruskysymyksiä ovat päätösten ja toimenpiteiden ennakoidut hyödyt ja / tai haitat lasten ja lapsiperheiden hyvinvoinnille.

Lapsuudessa luodaan edellytykset sille, että jokainen lapsi saa kasvaa täyteen mittaansa yksilönä ja yhteiskunnan jäsenenä. Siksi YK:n lapsen oikeuksien sopimus velvoittaa harkitsemaan lapsia koskevissa päätöksissä aina ensisijaisesti lapsen etua. Tämä tarkoittaa käytännössä päätösten lapsivaikutusten ennakkoarviointia.

Lapsivaikutusten arvioinnilla saadaan tehtyä parempia päätöksiä, koska se tuo näkyväksi erilaisissa tilanteissa lasten ja nuorten tarpeet. Lapsivaikutusten ennakkoarviointi tuottaa siis päättäjille tietoa siitä, mitä seurauksia eri ratkaisuilla on lasten hyvinvointiin. Tämä mahdollistaa vaihtoehtojen vertailun ja parhaan mahdollisen ratkaisun löytämisen.

Lapsivaikutusten arviointia tehtäessä myös lasten ja nuorten kokemusasiantuntijuus tulee käyttöön. Se lisää päätöksenteon läpinäkyvyyttä ja moniarvoisuutta.

Myös kielteisten vaikutusten tunnistaminen on tärkeää. Silloin haittoihin voidaan varautua päätöksen toimeenpanossa ja niitä voidaan lievittää, jos niiden välttäminen kokonaan ei ole mahdollista.

Kun kunnan taloustilanne on vaikea, leikkaukset osuvat usein lapsiin ja perheisiin. Silloin pitääkin kiinnittää huomiota tehtävien päätösten vaikutuksiin lasten ja nuorten hyvinvointiin. Päätösten tarkoituksenmukaisuus ja oikeudenmukaisuus ovat erityisen tärkeitä silloin, kun resurssit ovat niukat. Usein taloudellisesti tiukkana aikana tehdyt päätökset vaikuttavat heikoimmassa asemassa olevien lasten asemaan eniten


Sisäilmaongelmista kallis lasku

Sisäilmaongelmat ovat viime aikoina nousseet mediassa esille. Se on hienoa, sillä kyseessä on tärkeä asia, joka koskettaa monien ihmisten arkea.
Tosiasia on, että Suomessa on erittäin paljon julkisia rakennuksia, joissa kärsitään sisäilmaongelmista,
jotka pahimmillaan vaarantavat ja tuhoavat ihmisten terveyden.

Julkisten rakennusten sisäilmaongelmat johtuvat sekä heikosta rakentamisesta että rakennusten kunnossapidosta säästämisestä. Myös remontointiin varatut rahat ovat kunnissa liian vähäisiä.

Sisäilmaongelmat aiheuttavat osalle altistuneista vakavia terveyshaittoja, joista aiheutuu sekä suurta kärsimystä ja haittaa yksilötasolla että suuria kuluja terveydenhuoltoon. On siis huomattavasti inhimillisempää korjata rakennusten sisäilmaongelmat ja ehkäistä sairastumisia kuin maksaa terveydenhuollon kustannuksina ihmisten sisäilmaongelmista johtuvien sairauksien hoito.

Julkisten rakennusten osalta varsinkin koulujen ja päiväkotien tilanne on huolestuttava. Sisäilmaongelmat ovat todella yleisiä kouluissa sekä päiväkodeissa ja niille altistuu suuri määrä oppilaita ja opettajia joka päivä.

Tähän on viipymättä puututtava, lapsilla on oikeus turvalliseen ja terveellisen oppimisympäristöön, tällä hetkellä se ei kuitenkaan toteudu, vaan liian monet lapset altistuvat sisäilmaongelmille päivittäin.

Seuraavissa kunnallisvaaleissa sisäilmaongelmiin puuttumisen tulee olla tärkeä asiakysymys. On päätettävä käytetäänkö julkisten tilojen uusimiseen ja korjaamiseen enemmän varoja. Lasten ja henkilöstön terveys on nostettava kunnissa päätöksenteon keskiöön.

Me allekirjoittaneet olemme sitä mieltä, että seuraavien kuntavaalien jälkeen on Helsingissä varattava resursseja julkisten rakennusten korjaamiseen aikaisempaa enemmän. Helsingissä tulee jatkossa myös kehittää julkisten rakennusten kuten koulujen ja päiväkotien terveysriskien arviointia sekä panostaa rakentamisen laatuun mm. korjausrakentamisen suunnittelulla ja rakennusvalvonnalla.

Johanna Laisaari
Sinikka Vepsä
Pirjo Kivistö
Mika Taberman
Hannele Siika-aho
Arzu Caydam-Lehtonen


Pidetään lapsistamme ja nuoristamme huolta

Noin kahdeksalla prosentilla suomalaisista eli noin 440 000 ihmisellä tulot eivät riitä kohtuulliseen vähimmäiskulutukseen, ilmenee Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tuoreesta raportista.

Noin 12 prosenttia suomalaisista elää suhteellisessa köyhyydessä eli heidän tulonsa alittavat EU:n suhteellisen köyhyysrajan.

Tälläkin hetkellä Suomessa yli 150 000 lasta elää köyhyysrajan alapuolella. Samaan aikaan kun yleinen tulotaso on Suomessa noussut, on lapsiperheiden köyhyys moninkertaistunut. Vuonna 1995 köyhissä perheissä eli 52 000 alle 18-vuotiasta lasta. 2000-luvun alussa heitä oli 129 000 ja vuonna 2007 jo 151 000. Köyhissä perheissä elävien lasten määrä on kasvanut lähes kolminkertaiseksi.

Lapsiköyhyys on yleisintä yksinhuoltajaperheissä sekä perheissä, joissa lapset ovat alle kolmevuotiaita. Myös perheen koko vaikuttaa lapsen köyhyysriskiin.

Kansallisen liikuntatutkimuksen (2010) mukaan 200 000 lasta ja nuorta jää seuratoiminnan ulkopuolelle, vaikka he haluaisivat harrastaa liikuntaa nimenomaan urheiluseuroissa.

Pienituloisten lapsiperheiden arki onkin jatkuvaa ”kädestä suuhun” elämistä, jossa yllättävät menot ja tulojen pienentyminen voivat vaikeuttaa elämää huomattavasti.

Köyhä lapsuus on riski lapsen kasvulle ja hyvinvoinnille. Köyhyys voi vaikuttaa muun muassa terveys- ja hyvinvointikäyttäytymiseen sekä lapsen ja hänen vanhempiensa mielenterveyteen. Köyhyys aiheuttaa lapselle häpeää sekä monenlaisia ulkopuolisuuden ja osattomuuden tunteita. Lapsiperheköyhyyteen tuleekin vaikuttaa pikaisesti, jotta eriarvoisuus ei lasten välillä enää kasva.

Lapsen etu on huomioitava sekä arvioitava, kun tehdään poliittisia päätöksiä, joilla on vaikutusta lapsiin ja lapsiperheisiin. Päätösten tulee tukea lapsia ja lapsiperheitä. Nyt viimeaikaiset päätökset ovat ikävä kyllä monella tavalla lisänneet lapsiperheiden köyhyysriskiä sekä lasten eriarvoistumista.

Useimmat vanhemmat kantavat huolta vanhemmuudestaan riippumatta siitä, millainen perheen tulotaso on. Huoli jaksamisesta vanhempana on kuitenkin yhteydessä perheen tulotasoon.

Aikuisuuden perusta luodaan lapsuudessa ja nuoruudessa. Juuri siksi pieniin pitäisi satsata. Tämä ajatus ei ole mitenkään tuulesta temmattu, vaan se on todennettu monessa kansainvälisessä tutkimuksessa. Muun muassa taloustieteen Nobelilla palkittu James Heckman on laskenut, että lapsiin sijoitettu dollari tulee yhteiskunnalle kuusinkertaisena takaisin. Aika hyvä investointi.

Lasten ja heidän perheidensä hyvinvoinnin edistämiselle antaa suuntaviivoja myös YK:n lapsen oikeuksien sopimus, joka velvoittaa niin valtiota, kuntia, lasten vanhempia kuin muita heidän kanssaan toimivia aikuisia. Suomi on allekirjoittanut sopimuksen vuonna 1991. Sopimuksen mukaan jokaisella lapsella on oikeus hyvään elämään ja kaikki lapset ovat tasa-arvoisia. Sopimuksella taataan jokaiselle lapselle esimerkiksi oikeus sosiaaliturvaan ja kehityksensä kannalta riittävään elintasoon.

Johanna Laisaari
Mika Taberman
Pirjo Kivistö
Sinikka Vepsä
Hannele Siika-aho
Arzu Caydam-Lehtonen