Kuluvalla vaalikaudella on tehty paljon sellaisia kouluja koskevia päätöksiä, joiden osalta vanhemmat ovat kokeneet jääneensä ulkopuolisiksi.
Lapsioikeusjuristina en malta olla mainitsematta, että olennaisinta olisi saada oppilaat itse mukaan heitä koskevien päätösten tekoon. Oppilaskuntien kuuleminen ei ole riittävä toimenpide. Haluankin olla mukana tekemässä kuuntelevaa koulutuspolitiikkaa. Sellaista, jonka korvat ovat auki asiantuntijoiden ja virkamiesten lisäksi lapsille, vanhemmille ja alueiden aktiiveille. Hiljaisina pysyvien kuulemiseksi on nähtävä vaivaa, sillä kaikkien asianosaisten kuuleminen synnyttää luottamusta, legitimaatiota ja tyytyväisyyttä.
Meillä vanhemmilla on kokemusta siitä, että opetusviraston toimintaan on vaikeaa vaikuttaa.
Nyt vaalien alla keskustelu tästä aiheesta on entisestään lisääntynyt. Helsingin vanhemmat ry HELVARY, jonka johtoryhmään kuulun, otti viime viikolla julkisesti esille vanhempien vaikuttamisen rakennetut käytännöt Helsingissä.
Kouluasiat valmistellaan hyvin pitkälti virastovetoisesti ja korkeintaan koulujen johtokuntia osallistaen. Tärkeät asiat tulevat vanhemmille eteen niin, että asiaan tutustumiseen ja mahdolliseen vaikuttamiseen on aikaa noin viikonlopun ja yhden arkipäivän verran. Tämä on äärimmäisen lyhyt aika tavalliselle kuntalaiselle tutustua ja pyrkiä vaikuttamaan asioihin.
Saamieni viestien ja käymieni keskusteluiden perusteella vanhemmat ja vanhempainyhdistykset kokevat suurta osattomuutta opetushallinnon edessä. Tähän opetusviraston toimintamalliin on luvattu muutosta, mutta toistaiseksi juuri mitään ei ole tapahtunut.
Kodin ja koulun välisessä yhteistyössä on HELVARYn tietojen mukaan koulu- ja aluekohtaista vaihtelua. On alueita, joilla koulun ja kodin yhteistyö toimii, ja parhaimmillaan tämä tuottaa alueella suurta lisäarvoa. Koulujen ohjaus vanhempien osallistamiseen on kuitenkin monella alueella selvästi riittämätöntä. Vanhempien osallisuutta ei vieläkään osata nähdä voimavarana.
Kouluasiat valmistellaan hyvin pitkälti virastovetoisesti ja korkeintaan koulujen johtokuntia osallistaen. Tärkeät asiat tulevat vanhemmille eteen niin, että asiaan tutustumiseen ja mahdolliseen vaikuttamiseen on aikaa noin viikonlopun ja yhden arkipäivän verran. Tämä on äärimmäisen lyhyt aika tavalliselle kuntalaiselle tutustua ja pyrkiä vaikuttamaan asioihin.
Saamieni viestien ja käymieni keskusteluiden perusteella vanhemmat ja vanhempainyhdistykset kokevat suurta osattomuutta opetushallinnon edessä. Tähän opetusviraston toimintamalliin on luvattu muutosta, mutta toistaiseksi juuri mitään ei ole tapahtunut.
Kodin ja koulun välisessä yhteistyössä on HELVARYn tietojen mukaan koulu- ja aluekohtaista vaihtelua. On alueita, joilla koulun ja kodin yhteistyö toimii, ja parhaimmillaan tämä tuottaa alueella suurta lisäarvoa. Koulujen ohjaus vanhempien osallistamiseen on kuitenkin monella alueella selvästi riittämätöntä. Vanhempien osallisuutta ei vieläkään osata nähdä voimavarana.
Vanhempien asiantuntemusta pitää voida hyödyntää nykyistä paremmin. On kehitettävä menettelytapoja ja toimintamalleja, joilla yritetään saada vanhemmat kaikilta alueilta mukaan lastensa asioiden hoitoon. On tärkeää, että kaikilla olisi mahdollisuus osallistua helposti ja matalalla kynnyksellä. Vanhemmat olisivat loistava voimavara sekä kouluille että opetusvirastolle, jos ja kun yhteistyö saataisiin sujumaan.
Lapsioikeusjuristina en malta olla mainitsematta, että olennaisinta olisi saada oppilaat itse mukaan heitä koskevien päätösten tekoon. Oppilaskuntien kuuleminen ei ole riittävä toimenpide. Haluankin olla mukana tekemässä kuuntelevaa koulutuspolitiikkaa. Sellaista, jonka korvat ovat auki asiantuntijoiden ja virkamiesten lisäksi lapsille, vanhemmille ja alueiden aktiiveille. Hiljaisina pysyvien kuulemiseksi on nähtävä vaivaa, sillä kaikkien asianosaisten kuuleminen synnyttää luottamusta, legitimaatiota ja tyytyväisyyttä.
Jaa tämä artikkeli