Hyvinvointivaltio – mitä mulle annoitkaan?

Aprin ajankohtaiset

Vaalien alla sitä ylistävät kaikki oikeaa laitaa myöden. Kukaan ei suoraan rohkene sanoa, että hei tämmöinen järjestelmä joutaisi jo kaatopaikalle. Ei, vaikka monet poliitikot ajavat muutoksia, jotka käytännössä rapauttaisivat juuri sitä – hyvinvointiyhteiskuntaa.

Kuluvalla vaalikaudella on puuhattu muun muassa lukukausimaksuja korkeakouluihin, ansiosidonnaisen työttömyysturvan leikkaamista, subjektiivisen päivähoito-oikeuden poistamista, terveydenhoitopalveluiden tuottamisen siirtämistä enenevässä määrin yksityisten yritysten hoidettavaksi, perintöveron poistamista, verotuksen progression loiventamista…

On siis ajettu joko palveluiden ja etuisuuksien leikkauksia tai verojen alentamista. Sekä kuluja että tuloja on haluttu alentaa. Ymmärrän kyllä, että kuluissa olisi paikoin säästettävää ja veroalekin voi joskus olla paikallaan, mutta huonosti toteutettuna molemmat toimet jäytävät hyvinvoinnin perustaa.

Ennen kuin alamme rapauttaa sitä hyvinvointiyhteiskuntaa, kannustan miettimään, mitä meistä kukin on siltä on saanut ja missä olisimme ilman sitä.

Voin itse aloittaa.

Perheessämme on kolme lasta. He ovat kohdanneet hyvinvointivaltion ensimmäisen kerran synnytyssairaalassa. Perheemme on ollut neuvolan, kunnallisen päivähoidon, julkisen terveysaseman, erityissairaanhoidon ja peruskoulun asiakas. Minä ja mieheni olemme suorittaneet korkeakoulututkinnot ilmaiseksi, olemme saaneet opintotukea. Olen ollut äitiyslomalla ja saanut kotihoidon tukea. Käytämme kirjastoa ja kuljemme sinne yhteiskunnan ylläpitämää tieverkkoa pitkin. Listaa voisi jatkaa vielä paljon pidemmällekin.

Voi miettiä, olisinko mennyt yliopistoon opiskelemaan, jos opiskelu olisi maksullista tai jos opintotukea ei olisi? Olisiko perheessämme kolme lasta vai vähemmän? Olisiko minun tai mieheni pitänyt jättää työura ja jäädä kotiin hoitamaan lapsia kalliiden päivähoitomaksujen vuoksi? Olisiko minulla ollut varaa käydä tarpeen tullen leikkaushoidossa?

Itse haluan käyttää toimivia, laadukkaita ja lähellä olevia julkisia palveluja. Tiedän, ettei niitä olisi ilman yhteistä satsaustamme, joten tahdon osallistua niiden kustantamiseen maksamalla veroja reippain mielin.