Oma koti, jossa on riittävästi neliöitä, ja ikkunasta näkyy muutakin kuin vastakkaisen talon seinä. Bussi-, metro- tai raitiovaunupysäkki on kävelyetäisyydellä. Myös ruokakauppa, koulu, päiväkoti, kirjasto ja terveysasema ovat kohtuullisen matkan päässä. Ja kaikki tämä olisi mahdollista myös sairaanhoitajille, kaupan myyjille, huoltomiehille… Siinä minun unelmani helsinkiläisestä asumisesta.

Aiemmin monet helsinkiläiset saivat asumistukea. Koska Helsingissä on kallista asua. Nyt Orpon hallituksen toimesta useat pienituloiset helsinkiläiset eivät enää saa tukea asumiseen. Tästä syystä häädöt ovat Helsingissä kasvaneet 22 prosenttia ja asunnottomuus on kääntynyt kasvuun. Myös lapsiperheköyhyys on lisääntynyt asumiskustannusten nousun myötä.

Usein ratkaisuksi asumisen kalleuteen asuntorakentamisen määrän lisäämistä. Lisärakentaminen on yksi hyvä keino laskea asumisen hintaa. Muitakin keinoja Helsingissä on: Kaupunki voi myös arvioida tonttimaan hintaa ja vuokratasoa koskien asumista. Helsingissä on mahdollista tehdä erilaisia ratkaisuja, jos yhteistä tahtotilaa löytyy.

Uudet asunnot pitää aina rakentaa jonnekin. Usein vastakkain asetetaan vanhojen asuinalueiden täydennysrakentaminen ja viheralueille rakentaminen.

Minusta tällainen vastakkainasettelu on vaihtoehdottomuuden politiikkaa. Toisenlaisiakin valintoja voi tehdä.

Voisiko entistä enemmän hyödyntää jo olemassa olevaa rakennuskantaa? Voisiko tyhjillään oleviin toimistotaloihin remontoida koteja? Entä voisiko 60- ja 70-lukujen lähiöiden taloyhtiöitä kannustaa rakentamaan vanhan päälle lisäkerroksia? Näinhän on tehty muun muassa Myllypurossa ja Mellunmäessä.

Entä Östersundom? Olisiko mahdollista edistää rakentamista Östersundomiin luontoarvoja kunnioittaen. Aikanaan siellä asuville uusille helsinkiläisille on luvattu vahvistaa alueen elinvoimaa, lisätä palveluja ja asuntoja. Näitä kaupunki ei ole 16 vuoden aikana edistänyt, mistä asukkaan olivat meidän tapaamisessa todella pettyneitä. Palvelut ovat Östersundomissa lähes kadonneet, päiväkodissa ja koulussa on pulaa lapsista ja asukasmäärä on vähentynyt.

Uutta rakentaessa pitää myös muistaa palvelut. Liian paljon on nähty esimerkkejä asuinalueista, jotka ovat saaneet päiväkodit ja koulut vasta vuosien päästä. Tästä tulee vähitellen ottaa opiksi ja tehdä rakentamista samanaikaisesti asuntojen ja palvelujen osalta. Tällä hetkellä tämä asia nousee esiin keskustellessa Kruunuvuorenrannassa asuvien kaupunkilaisten kanssa.

En vastusta täydennysrakentamista, mutta en lämpene rakentamiselle, joka tuhoaa asuinalueiden omaleimaisuuden. Mahdollisen uuden pitää kunnioittaa jo olemassa olevaa. Eheitä mietittyjä kokonaisuuksia ei pidä rikkoa. Tärkeää on myös ottaa alueen asukkaat mukaan suunnittelemaan ja kehittämään omaa asuinaluettaan sitä ei tule tehdä vain virkahenkilöstön ja konsulttien toimesta. Lähiluonnon ja oman alueen omaleimaisuuden tärkeys nousee esiin monilla eri alueilla, jonne täydennysrakentamista suunnitellaan ja tehdään. Myös omilla hoodeilla täällä Hertsikassa.

Tahdon myös säilyttää meille kaupunkilaisille tärkeää lähiluontoa. Aikuisille lähiluonto on virkistäytymisen paikka ja lapsille mielikuvitusta kutkuttava leikkipaikka, joka kerta erilainen ihmeiden maa.