Lapset pois politiikan Ö-mapista

Nato, Rosatom, Kreikan velat – kaikki merkittäviä asioita, politiikan niin sanottua kovaa ydintä.

Jostain syystä lapsiperheiden ja nuorten asioita, sosiaalipolitiikkaa, ei yleensä lueta tähän kovaan ytimeen, vaan ne edustavat pehmeitä arvoja. Puhe lapsilisistä tai kotihoidon tuesta ei saa politiikan toimittajien herkkiä korvia valpastumaan samalla tavalla kuin lyhyt maininta Natosta. Aivan kuin pienten asiat myös olisivat vähän pienempiä.

Mistään pienistä asioista ei kuitenkaan ole kyse. Ei, vaikka käytettäisiin mittarina kovan ytimen tarkkaa mittayksikköä eli euroa. Koulutus, päivähoito, lastensuojelu ja terveydenhoito nielevät miljardeja euroja julkista rahaa. Puhumattakaan siitä, mitä maksaa, jos jokin menee pieleen ja lapsesta kasvaa syrjäytetty nuori ja lopulta työkyvytön aikuinen. Valtiontalouden laskelmien mukaan yksi työelämän ulkopuolelle tippuva nuori maksaa yhteiskunnalle vuodessa noin 27 000 euroa. Summa kasvaa, jos mukaan lasketaan menetetyt verotulot. Eri laskelmien mukaan kulut kipuavat yli miljoonan euron, jos nuori ei mene koskaan töihin.

Euroja epätarkempi mutta järisyttävämpi mittari on ihmisen elämän kulku. Elävätkö ihmiset hyvän elämän vai onko taival yhtä tragediaa? Työssäni olen nähnyt, mitä voi tapahtua, kun apua ja tukea ei ole perheille riittävästi ja ajoissa saatavilla.

Mitä sitten pitäisi tehdä?

Lapset, nuoret ja perheet pitäisi nostaa poliittisessa keskustelussa ja päätöksenteossa sille paikalle, mikä niille kuuluukin. Pehmeästä pitäisi tulla politiikan kovaa ydintä. Kun päätetään lasten asioista, päätetään tulevaisuudesta, yksittäisten lasten ja nuorten tulevaisuudesta ja koko maan tulevaisuudesta. Tämä jos mikä on merkittävää, tärkeää ja painavaa.

Lapsivaikutusten arviointi pitäisi ulottaa kaikkeen poliittiseen päätöksentekoon, joka millään tavalla koskettaa lapsia tai nuoria. Pitäisi nykyistä tarkemmin miettiä, tutkia ja laskea, miten eri päätökset vaikuttavat perheiden ja lasten elämään. Asioita pitäisi katsoa matalalta, lasten näkökulmasta.

Ja jos palataan vielä niihin euroihin, niin monesti pieni satsaus nyt tuo tulevaisuudessa isot rahalliset säästöt. Esimerkkinä voi mainita Heinolan lastensuojelun. Heinolassa kaupunki palkkasi lisää sosiaalityöntekijöitä, ja huostaanottojen määrä saatiin vähenemään. Samalla syntyi miljoonasäästöt, kun kalliilta sijoituksilta vältyttiin. Yksi kodin ulkopuolelle tehty sijoitus maksaa vuodessa noin 100 000 euroa.

Aika kovaa.