Suomi on ratifioinut YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen (LOS) vuonna 1991. Tämä valtioita juridisesti sitova ihmisoikeussopimus velvoittaa Suomea muun muassa varmistamaan, että maamme koko lainsäädäntö ja kaikki hallinnolliset määräykset vastaavat kaikilta osin lapsen oikeuksien sopimuksen periaatteita ja määräyksiä. Lakeja säätävän eduskunnan tehtävä olisi siis huolehtia siitä, että sopimus huomioidaan kaikessa lainsäädännössä, joka jotenkin lapsiin ja nuoriin vaikuttaa. Jo voimassa olevat lait pitäisi myös muuntaa sopimuksen mukaisiksi.

LOSissa luetellaan muun muassa lapsille kuuluvat ihmisoikeudet sekä tähdennetään lapsen edun huomioimista, syrjimättömyyttä ja lapsen näkemyksien kunnioittamista kaikessa päätöksenteossa.

Nyt 24 vuotta sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen on todella häpeällistä todeta, että Suomessa sopimus on jäänyt lähestulkoon kuolleeksi kirjaimeksi. Lapsia koskevan tai lapsiin vaikuttavan lainsäädännön valmistelussa lapsen oikeuksien näkökulma jää yhä hyvin usein edelleen sivurooliin tai kokonaan unohduksiin.

Vielä hetken voimassa olevaan vuoden 2011 hallitusohjelmaan on nimenomaan kirjattu, että lapsivaikutusten arviointia lisätään kaikessa päätöksenteossa.

Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen selvityksen mukaan vuonna 2012 kuitenkin vain kolmessa prosentissa hallituksen lakiesityksiä arvioitiin lapsiin ja nuoriin kohdistuvia vaikutuksia. Tämä on selvä viesti nykyisiltä päättäjiltä. Lapsen oikeudet eivät ole olleet kuluvalla vaalikaudella arvoasteikossa kovin korkealla. Lasten ihmisoikeussopimuksen sisällöstä ei joko ole välitetty tai siihen ei ole välitetty tutustua.

Mitä sitten pitäisi tehdä?

LOSin tehokas täytäntöönpano edellyttää kokonaisvaltaista, suunnitelmallista ja tavoitteellista työtä sekä kansallisella että kunnallisella tasolla.

Virkamiehille ja päättäjille olisi syytä antaa koulutusta sopimuksen sisällöstä. Samoin pitäisi ottaa käyttöön lapsibudjetointi – talousarvioita pitäisi seurata lapsen oikeuksien toteutumisen näkökulmasta. Onko lapsille ja nuorille tarkoitettujen palveluiden tuottamiseen osoitettu riittävästi rahaa?

Korjattavaa Suomella olisi myös lasten kuulemisessa. Nyt oikeastaan vain lastensuojelussa ja huoltajuuskiistojen yhteydessä tunnistetaan tarve kuunnella lasta hänen kehitystasonsa mukaisesti. Nyt lasten ja lapsiryhmien tahto jätetään monesti huomiotta esimerkiksi koulujen lakkautuspäätöksiä tehdessä tai lasten ja nuorten palveluja suunnitellessa.

Lainsäädäntötyön suhteen voin antaa täysin vilpittömän vaalilupauksen: Jos minut valitaan eduskuntaan, huolehdin siitä, että YK:n lapsen oikeuksien sopimus ja sen sisältö kaikkine lisäyksineen tulee laajemmin tunnetuksi! Omalta osaltani voin myös luvata, että lainsäädäntötyössä noudatetaan YK:n lapsen oikeuksien sopimusta.

Maailman laajimmin ratifioidun ihmisoikeussopimuksen ei pitäisi Suomessakaan olla mikään turhanpäiväinen paperi.