Lapsen oikeudet – unohdettu Suomessa?

Suomi on ratifioinut YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen (LOS) vuonna 1991. Tämä valtioita juridisesti sitova ihmisoikeussopimus velvoittaa Suomea muun muassa varmistamaan, että maamme koko lainsäädäntö ja kaikki hallinnolliset määräykset vastaavat kaikilta osin lapsen oikeuksien sopimuksen periaatteita ja määräyksiä. Lakeja säätävän eduskunnan tehtävä olisi siis huolehtia siitä, että sopimus huomioidaan kaikessa lainsäädännössä, joka jotenkin lapsiin ja nuoriin vaikuttaa. Jo voimassa olevat lait pitäisi myös muuntaa sopimuksen mukaisiksi.

PieninLOSissa luetellaan muun muassa lapsille kuuluvat ihmisoikeudet sekä tähdennetään lapsen edun huomioimista, syrjimättömyyttä ja lapsen näkemyksien kunnioittamista kaikessa päätöksenteossa.

Nyt 24 vuotta sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen on todella häpeällistä todeta, että Suomessa sopimus on jäänyt lähestulkoon kuolleeksi kirjaimeksi. Lapsia koskevan tai lapsiin vaikuttavan lainsäädännön valmistelussa lapsen oikeuksien näkökulma jää yhä hyvin usein edelleen sivurooliin tai kokonaan unohduksiin.

Vielä hetken voimassa olevaan vuoden 2011 hallitusohjelmaan on nimenomaan kirjattu, että lapsivaikutusten arviointia lisätään kaikessa päätöksenteossa.

Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen selvityksen mukaan vuonna 2012 kuitenkin vain kolmessa prosentissa hallituksen lakiesityksiä arvioitiin lapsiin ja nuoriin kohdistuvia vaikutuksia. Tämä on selvä viesti nykyisiltä päättäjiltä. Lapsen oikeudet eivät ole olleet kuluvalla vaalikaudella arvoasteikossa kovin korkealla. Lasten ihmisoikeussopimuksen sisällöstä ei joko ole välitetty tai siihen ei ole välitetty tutustua.

Mitä sitten pitäisi tehdä?

LOSin tehokas täytäntöönpano edellyttää kokonaisvaltaista, suunnitelmallista ja tavoitteellista työtä sekä kansallisella että kunnallisella tasolla.

Virkamiehille ja päättäjille olisi syytä antaa koulutusta sopimuksen sisällöstä. Samoin pitäisi ottaa käyttöön lapsibudjetointi – talousarvioita pitäisi seurata lapsen oikeuksien toteutumisen näkökulmasta. Onko lapsille ja nuorille tarkoitettujen palveluiden tuottamiseen osoitettu riittävästi rahaa?

Korjattavaa Suomella olisi myös lasten kuulemisessa. Nyt oikeastaan vain lastensuojelussa ja huoltajuuskiistojen yhteydessä tunnistetaan tarve kuunnella lasta hänen kehitystasonsa mukaisesti. Nyt lasten ja lapsiryhmien tahto jätetään monesti huomiotta esimerkiksi koulujen lakkautuspäätöksiä tehdessä tai lasten ja nuorten palveluja suunnitellessa.

Lainsäädäntötyön suhteen voin antaa täysin vilpittömän vaalilupauksen: Jos minut valitaan eduskuntaan, huolehdin siitä, että YK:n lapsen oikeuksien sopimus ja sen sisältö kaikkine lisäyksineen tulee laajemmin tunnetuksi! Omalta osaltani voin myös luvata, että lainsäädäntötyössä noudatetaan YK:n lapsen oikeuksien sopimusta.

Maailman laajimmin ratifioidun ihmisoikeussopimuksen ei pitäisi Suomessakaan olla mikään turhanpäiväinen paperi.

 


2 thoughts on “Lapsen oikeudet – unohdettu Suomessa?

  1. Muuten Johanna pidän kirjoituksestasi, mutta valitettavasti juuri LASTENSUOJELU ei kuule lasta. EI edes se instanssi. Erittäin huolestuttavaa. Äänestän ehdokasta joka tunnistaa kyseisen suuren puutteen.

    Syyttäjän mukaan lapsen asioista vastaava työntekijä ei selvittänyt missään vaiheessa lapsen näkökulmaa ja 8v helsinkiläistyttö palautettiin isälleen useista lastensuojeluilmoituksista huolimatta, ja hän kuoli tukehduttamalla äitienpäivänä 2012. Lapsi ei halunnut lähteä isän luokse sijoituskodista ja somaattiset oireet palasivat Eerikan elämään heti kun olosuhteet muuttuivat. Sijoituskodissa iloinen ja isällä 100 eri ongelmaa mustelmineen.

    Laki velvoittaa VIRKAMIEHET huolehtimaan siitä, että
    1. Lapsella on turvallinen kasvuympäristö
    2. Lapsi on otettava huostaan, jos hänen kasvuolonsa EI OLE TURVALLINEN
    3. Viranomaisella ei siis ole harkinnanvaraa tämän suhteen

    Lastensuojelun virkamiehet laiminlöivät velvollisuutensa
    • Pitää huolta lapsen turvallisista kasvuoloista
    • Lasstensuojelun PERUSTEETON LUOTTAMUS ISÄÄN
    • Asioiden selvittämättä jättäminen
    • Uusien ilmoitusten ja aiempien tietojen perusteella viranomaisten olisi pitänyt ryhtyä valmistelemaan kiireellistä huostaanottoa useaan otteeseen, mutta viimeistään keväällä 2012
    • Virkamiesten TYÖRUUHKA EI SELITÄ sitä, miksi lapsen tilanteeseen ei puututtu. Vastaava sosiaalityöntekijällä ei ollut erityisen paljon ylitöitä vaan työtunteja oli normaalia vähemmän eli ne olivat miinuksella ennen kuin hän piti VUOSILOMANSA vähän ennen tytön kuolemaa.

    JOHTAVAN sosiaalityöntekijän mukaan POLIISILLE OLI TARKOITUS TEHDÄ TUTKINTAPYYNTÖ tytön kohtelusta, mutta tämä ehdittiin murhata ennen sitä.
    Virkamiehiä syytetään:
    • virkavelvollisuuden rikkomisesta
    • tuottamuksellisesta, siis huolimattomuudesta tehdystä virkavelvollisuuden rikkomisesta

    Virkarikosjutussa 11 virkamiestä syytetään laiminlyönneistä
    Syyttäjä Tuire Tamminiemen
    SYYTTEET ovat alla, mutta odotellaan vielä tuomioita, jotka jaettaneen kevään aikana:
    9 virkamiehelle syyttäjä vaatii
    • sakkorangaistusta ja yhtä tuntuvaa sakkorangaistusta
    Vastaavalle sosiaalityöntekijälle syyttäjä vaatii
    • 6 kk ehdollista vankeusrangaistusta
    Kivikon lastensuojelun esimiehelle
    • 8 kk ehdollista vankeutta

    Isä ja äitipuoli VALEHTELIVAT törkeästi ja toistuvasti myös Eerikan mustelmista
    • Äitipuolen uskotteli odottavansa nelosia 2 v ajan – herättäisi epäilyjä aika monessa, mutta sosiaaliviranomainen vain odotteli ja LUOTTI
    • Väittivät saavansa isomman asunnon (Isä asui yksiössä)
    • Äitipuolen henkilöllisyyttä ei selvitetty – tiedettiin esiintyvän väärällä nimellä
    • Isä johti Eerikan mummun (johtava sosiaalityötekijä A:n kunnassa, nyt eläköitynyt) kanssa lastensuojelun työtä ”harhaan” ja saneli miten menetellään, lastensuojelu suostui johdateltavaksi
    • Äitienpäivää ei vietetty mummolassa kuten isä oli väittänyt ja vähintä mitä lastensuojelu olisi voinut tehdä – Pyytää kriisipäivystystä vierailemaan viikonlopun aikana (AVOpuolen toimena) tarkastamassa toteutuuko isän kertomat ”valheet” sovitusti – mutta mitään ei tehty

    Linkki: Syyttäjä vaatii kahdelle virkamiehelle ehdollista vankeusrangaistusta
    http://www.hs.fi/kaupunki/a1427351531794

    8-vuotiaan murha: Syyttäjä vaatii kahdelle virkamiehelle ehdollista vankeutta
    KAUPUNKI 26.3.2015 11:21 Päivitetty 26.3.2015 12:08
    Susanna Reinboth
    Kirjoittaja on Helsingin Sanomien oikeustoimittaja.
    Antti Aimo-Koivisto / Lehtikuva

    8-vuotiaan tytön tapaukseen liittyvien virkarikossyytteiden pääkäsittely alkoi helmikuussa Helsingin käräjäoikeudessa. Kuva: Antti Aimo-Koivisto / Lehtikuva

  2. Kiitos Ire viestistäsi.

    Tarkennan sen verran kirjoitustani suomalaisesta lapsilainsäädännöstä, että blogitekstissäni nostan esille sen tosiseikan, että Suomessa lainsäädännön tasolla YK:n lapsen oikeuksien sopimus toteutuu edes osittain lastensuojelulaissa ja huoltoriitojen ratkaisussa. Lastensuojelulaissakin on kuitenkin edelleen LOSin vastaisesti 12-vuoden ikäraja kuulemisen osalta. Olen tämän nostanut esille viimeksi Suomen Lain haastattelussa.

    Käytännössä YK:n lapsen oikeuksien sopimusta ja kansallista lainsäädäntöä noudatetaan valtakunnallisesti hyvin eri tasoisesti. Tiedostan erittäin hyvin, että käytännön työssä LOSin tuntemus on hyvin kirjavaa ja osittain puutteellistakin, kuten monet yksityishenkilöt ja lapsijärjestöt ovat tuoneet esille.

    Kaksi vaalitavoitettani koskee juuri LOSia ja lasten kuulemista kaikessa lapsia koskettavassa työssä.
    – viranomaisia ja päätöksentekijöitä tulee kouluttaa YK:n lapsen oikeuksien sopimuksesta. Nyt sopimus tunnetaan huonosti, mikä näkyy päätöksenteossa
    – poistaa lapsen kuulemisen ikärajat lainsäädännöstä. Lapsia pitää aina kuulla heitä koskevissa asioissa heidän ikänsä ja kehitystasonsa mukaan. Viranomaisia pitää kouluttaa lapsilähtöiseen kuulemiseen.

Comments are closed.