Rohkea ja hyvä kirjoitus kentältä. Keskustelu inkluusiosta ja koulutuksen säästöistä jatkuu.

Tältä näyttää arjessa väärin toteutettu inkluusio, joka ei toteuta sen alkuperäistä tavoitetta vaan sitä on käytetty vain ja ainoastaan säästötoimena.

Toteutuessaan oikein inkluusio turvaa lapsen oikeuden yksilölliseen oppimiseen ja hänen tarvitsemansa tuen, jotta hän kasvaa parhaaseen mahdolliseen potentiaalinsa. Nykyisellä tavalla tämä ei toteudu eikä liene edes tavoite.

”Erityistä tukea tarvitsevat oppilaat ovat usein oman onnensa nojassa. Tilanteesta ei hyödy tukea tarvitseva oppilas itse, hänen kotiväkensä, ei opettaja eivätkä muut luokan oppilaat. Luokanopettajan koulutus ei sisällä erityispedagogiikan opintoja. Silti inkluusion hengessä oletetaan, että luokanopettaja antaa suvereenisti myös erityistä tukea isossa ja monenkirjavassa opetusryhmässä.”

Avokonttoreista luovutaan useilla työpaikoilla melutason ja hälinän vuoksi, mutta kouluihin niitä yhä markkinoidaan moderneina, avoimina ja joustavina oppimisympäristöinä. Onhan avoin tila myös kustannustehokkaampi vaihtoehto.

Olisiko nämä muutokset tehty, jos niiden toteuttamisen hintalappu olisi ollut samansuuruinen kuin säästöt, joita tämä niin kutsuttu inkluusio on tuonut? Säästö on silmälumetta, sillä todellinen hinta tulee näkymään sekä kunnallisella että yhteiskunnallisella tasolla, kun kauniiseen pakettiin käärityn ideologian toteuttamisen kustannuksia tullaan paikkailemaan vielä pitkään. Jokainen koulutukseen suunnattu euro maksaa itsensä yhteiskunnalle moninkertaisena takaisin.”