Helsingissä olemme jo kaupunkistrategiassa sitoutuneet siihen, että Helsinki on maailman paras ja yhdenvertaisin paikka oppia. Näin ollen Helsingissä jatketaan vahvasti yhdenvertaisuustyötä kaupunkitasolla.

Tämän lisäksi olemme tehneet toimialalla Koulutus 2030 -ohjelman, joka kulkee yli valtuustokausien osana strategiaa, talousarviota, toimintasuunnitelmia ja yleistä kehittämistä.

Sen keskeinen linjaus on:
”Haluamme rakentaa yhteisöllistä, turvallista ja yhdenvertaista kasvatusta ja koulutusta, josta välittyy oppimisen ilo.”

Meille demareille yhdenvertaisuuden edistäminen on keskeinen asia, jota viemme eteenpäin valtuustoryhmän kanssa.

”Edistämisvelvoitteen poistaminen antaisi samalla vahvan viestin Suomen hallitukselta, ettei yhdenvertaisuus ole tärkeä arvo, eivätkä kaikki lapset ja huoltajat ole samanarvoisia”, opetushallitus kirjoittaa antamassaan lausunnossa.

Olen tästä samaa mieltä. Tässä ajassa kaikkien ihmisten välistä yhdenvertaisuutta tulee vahvistaa ja ennen kaikkea sitä tulee tehdä lasten kohdalla.

Yhdenvertaisuussuunnitelmista luovutaan osana hallituksen kuntasektorin norminpurkutalkoita. Kyseessä on kuitenkin niin keskeinen ja tärkeä asia, että linjausta ei tule tehdä näin.

Hallituksen esitys on lapsen oikeuksien vastainen. Pahimmillaan tulevat muutokset asettavat lapsia eriarvoiseen asemaan.

Esitys ei myöskään ole linjassa hallitusohjelman, hallituksen rasismin vastaisen ohjelman ja kansainvälisten ihmisoikeussopimusten kanssa. Myös säästöt ovat marginaalisia.

Päiväkodin oman suunnitelman laatiminen on tärkeä prosessi, koska se konkretisoi yhdenvertaisuustyötä varhaiskasvatuksen henkilökunnalle.

Yhdenvertaisuussuunnitelma on varhaiskasvatuksen työväline, jolla ennaltaehkäistään eri syistä tapahtuvaa syrjintää. Suunnitelma tukee yhdenvertaisuuden edistämistä varhaiskasvatuksen arjessa. Kasvattajayhteisön on sitä tehtäessä pohdittava omia asenteitaan ja niiden näkymistä omassa toiminnassaan.

Kun suunnitelmaa valmistellaan yhdessä keskustellen, tulee teemat näkyviksi koko tiimille ja suunnitellaan sitoudutaan paremmin, kun sitä tehdään yhdessä.

Oikeusnormien purkaminen ”säästökeinona” on täysin väärä tulokulma, varsinkin jos se johtaa heikommassa asemassa olevien ihmisen – kuten lasten ja vähemmistöryhmiin kuuluvien lasten – tilanteen heikkenemiseen.