”Ainoa konkreettinen side tulevaisuuteen ovat lapset. Ei niin, että hoitaisimme sinun lasten ja minun lasten asioita. On kyse meidän yhteisistä lapsista. Kaikista lapsista, jokaisesta nappulasta. Siksi lapset on laitettava etusijalle.” – Olof Palme

Nyky-Suomessa tämä Olof Palmen vaade ei toteudu. Suunta on pikemminkin aivan toinen, sillä etenkin varhaiskasvatuksen ja koulujen säästöt uhkaavat lasten välistä tasa-arvoa.

Varhaiskasvatus on lapsen oikeus, joten siihen tehdyt rajaukset ovat YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen vastaisia. Onneksi Helsinki ei rajannut subjektiivista päivähoito-oikeutta. Minusta siihen ei pidä tulevaisuudessakaan kajota.

Varhaiskasvatuksen vaikuttavuus on suurinta, kun sen piirissä on mahdollisimman suuri osa lapsista. Erityisen tärkeää oikeus osallistua varhaiskasvatukseen on niille lapsille, joiden lähtökohdat ovat heikommat kuin muilla. Tutkimusten mukaan varhaiskasvatukseen sijoitetut varat maksavat itsensä moninkertaisesti takaisin.

Koulutuksellisesta tasa-arvosta täytyy pitää myös kiinni. Aivan kaikkien helsinkiläisten koulujen pitää olla hyviä. Ihan jokaiselle helsinkiläiselle lapselle on taattava hyvä koulu lähellä kotia ja turvallisen matkan päässä. Paljon täytyy tehdä töitä, jotta koulut eivät jakaudu hyviin ja huonoihin – niihin, joihin päästään ja niihin, joihin joudutaan

Juuri julkaistun PISA-tutkimuksen mukaan Suomen peruskoulujen oppimistulokset ovat yhä maailman kärkeä. Huolestuttavaa kuitenkin on, että oppimistulokset ovat lähteneet laskuun.

Helsigin pitääkin pitää tiukemmin kiinni koulutuksen tasa-arvosta, hyvistä elämän edellytyksistä jokaiselle lapselle. Viime vaalien jälkeen varsinkin kouluista on säästetty aivan liikaa.

Haluan omalta osaltani vaikuttaa siihen, että jokainen lapsi ja nuori saa mahdollisuuden oppia tasavertaisesti lähtökohdistaan riippumatta.